Inkeri Makkonen

Maalauksia - Taidesalonki

Helsinki, 2010

Maalaan maisemaa öljypastelleilla, jotka valmistan itse öljyistä, vahoista ja pigmenteistä. Teosteni nimet syntyvät yhteistyössä kirjailija Helinä Siikalan kanssa.
Maisema, sen valo on se missä elän, mitä hengitän - vesi missä uin. Tuttu maisema on tila täynnä muistamattomia muistoja ja ajatuksia. Siksi maisema on minulle rehellinen ja tosi aihe. En tiedä kuinka paljon symboliikkaa maisemaan sisältyy - se ei ole minun tietoisuudessani - ja luulen, että siis vähemmän mieleni manipuloitavissa.
Maisema on pelkkä! Kun nousen Suomenlinnan valleille ja eteeni avartuu valtaisa maisema, vedän syvään henkeä. Sen henkäisyn; valon ja tilan hengityksen minussa tahdon maalata. Haluan työskennellessäni jättää ideat ja analysoinnin ja ajatukset ja nähdä mitä jää jäljelle. Haluan ajatella ainoastaan ruumiillani, käsilläni. Kuvittelen, että teoksistani tulee tällälailla pelkkiä, puhtaita, pelkistettyjä. En tahdo maalata sitä mitä mieleni tekee vaan sitä mikä on!
Kuvan minulle merkitykselliset perusainekset ovat tila ja liike. Ilman niitä teos ei valmistu. Maalaan suuria panoraama-teoksia. Suuri kuva liikuttaa katsojaa ja maalatessani kuva liikuttaa minua tilassa. Maalatessani kerron tarinaa. Aloitan maalaamisen vasemmasta reunasta. Työ etenee niinkuin tarina tai elokuva. Samalla tapaa kuin elokuvaa on luonnehdittu maalatessani sekoittuu staattinen tila ja tarinankertojan dynaaminen tila: näkökulma vaihtelee, liike on keskeistä. Maalaan kuvaa, jonka sisällä laajenee, hidastuu, lähenee, etääntyy, jossa dynamiikkaa ja rauhallisuutta.