Inkeri Makkonen

Valon ikinaamiaiset

Helsinki, 2005 hiilimaalauksia

Valon ikinaamiaiset
tm-galleria 30.11. – 29.12.2005

Tahdoin maalata kahdenlaisia maisemia. Toisia, joissa katseellani on aikaa viipyä, ja toisia, jotka hujahtavat ohi hetken välähdyksinä.

Maalasin kuvia oman arkeni maisemista, paikoista jotka ovat niin tuttuja, etten enää näe niitä. Tuttuus hävittää etäisyyden maiseman ja minun väliltä; muutun osaksi maisemaa tai maisema osaksi minua, tilaksi jossa ajatukseni ja tunteeni voivat liikkua vapaasti ja olla mitä ovat. Maalaan kokemustani tästä sisälleni avartuvasta tilasta.

Nopeasti vaihtuvat, kiihkeärytmiset maisemat löysin 14-vuotiaan poikani playstation-peleistä. Uteliaisuuttani aloin katsella niitä nähdäkseni, mitä ne minussa herättävät. Aluksi ne olivat vieraita ja pelottavia, jokin minussa vastusti niiden katsomista. Vähitellen ne alkoivat kuitenkin kiehtoa ja vetää magneetin tavoin puoleensa, oloni alkoi tuntua turvalliselta kuin olisin palannut alkuyhteyteen, maailmaan, jossa joku aina vastaa huutoon: ”I´m here, is anybody there!”

Helsingissä 29.10.2005
Inkeri Makkosen tekstin pohjalta Helinä Siikala